Saturday, June 23, 2007
Stand alone: Fucking Flu
I was/am (I haven't decided yet)sick and I got inspired so here you have. :)
_______________________________________________________
Summary: Brian's sick.
Characters: Brian Kinney, Justin Taylor
Genres: Drama, Fluff, Romance
Rating: PG-13
"Can I get you something?"
"A death would be nice", Brian groaned.
"I'll get you a few Advils and some water", Justin said and went into the bathroom.
He came back with the pills and a glass of water and sat on the bed. He felt Brian's forehead with his hand.
"You're hot."
"I know", Brian grinned.
Justin rolled his eyes. "I meant that you have a fever. I think I should take your temperature."
"You're not sticking anything in there."
"I didn't hear you complain a few nights ago."
Brian had his eyes closed and he didn't say anything but Justin noticed a tiny smile on the corner of his mouth.
"Anyway, there are things called ear thermometers which are meant to be sticked in the ear."
"Whatever."
Justin got the thermometer from the bathroom and took Brian's temperature.
"105, you definitely have a fever. Now, you have to take these pills; I'll help you sit up." Brian managed to swallow the medicine and flopped back on the bed.
"You need some rest. Go to sleep and get better."
"Justin..."
"Yeah?"
"Don't go, stay with me please", Brian pleaded.
Justin was surprised to hear the plea in Brian's voice. "Okay." Justin climbed on the bed and ended up in a half-sitting position with his back leaning against the wall. Brian put his head on Justin's lap and within minutes, he was sound asleep. Justin toyed with Brian's soft auburn hair and just watched him sleep. He looked always so peaceful when he was sleeping. And beautiful. He couldn't keep any of his walls up; he was his true self. A very few people got the chance to see that. Justin smiled when he thought that he was one of those people. He had gotten under the hard exterior.
Justin stayed with Brian for a while but then he remembered he had to finish a project. So he carefully climbed out of bed trying not to wake Brian. Brian didn't even stir. 'God, he really must be sick; usually he's a very light sleeper', Justin thought and gave Brian's forehead a light kiss.
A couple of hours later Justin heard some rustling noises from the bedroom and went to check on Brian. Brian was awake.
"Hey. Feeling any better?"
"A bit."
"You're still hot. Do you have a headache?"
"Yeah, I think someone got inside my head with a sledgehammer and now tries to hammer his way out."
"Ooh poor thing", Justin said and stroked Brian's hair. "Do you think you could eat something?"
"Not really."
"Okay, well I'll give you some hot flu medicine you can drink. Do you need to use the bathroom?"
"Yeah."
"Okay, I'll help you."
"I think I can manage by myself."
"Well I don't. I know you're gonna get dizzy when you get up."
"Will you hold my dick too?"
"No. Unless you want me to", Justin smirked.
"Twat."
Justin helped Brian to the bathroom and Brian was actually glad for that 'cause he didn't feel very steady.
"Gonna be okay now?"
"Yes mom." Justin stuck out his tongue at Brian and went to the kitchen.
Brian drank the medicine and took another pain killer.
"Maybe I should sleep on the couch", Brian said.
"Trying to get rid of me, huh?"
"No, I just don't want you to catch this."
"Well you're not going anywhere and neither am I. If I'm going to catch it, I'm sure I was infected already this morning. In the shower."
Brian raised his eyebrow. "I guess there's no point then. Fuck, I'm never going to get well."
"Okay, now you're just queening out. You've been sick for a day; give it a few days. I'll make sure you won't die. Now, go back to sleep and I join you later", Justin said and kissed Brian gently.
"Okay."
The next morning
Brian woke up around nine and couldn't believe how long he had slept. He looked - well actually stared - at Justin who was sleeping beside him. He looked almost angelic with his blond hair and fair skin. Watching Justin sleep was Brian's biggest guilty pleasure. Not that he'd ever admit that. Justin started to stir and opened his eyes.
"Hey, better now?"
"Yeah. Maybe I'll live after all."
"That's good", Justin said smiling.
'God I love that smile', Brian thought and gave Justin a kiss. This time the kiss wasn't full of passion like their kisses usually were - this time the kiss was filled with love.
"What time is it?"
"A little after nine."
"Can we sleep a bit longer, please? It's Saturday after all."
"Sure, I'm not very keen to get up anyway."
"Good", Justin said and snuggled closer to Brian.
They got up two hours later and even Brian managed to eat some soup. Later they just hung around and watched some TV. Brian was still quite tired so he turned in early.
The next morning Justin was awakened by butterfly kisses placed on his neck and his chest.
"Mmmm... Someone isn't so sick anymore, huh?"
"Better than new", Brian grinned.
"So, any plans for today?"
"Oh I have plans", Brian said and gave Justin a seductive look.
"Oh. Are you sure you're up to it?"
"I'm up."
"Care to tell me about your plans?"
"I have a better idea - I'll show you."
"Well if you insist."
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
7 comments:
Hey, tracked you down! Nice place you have here. Friended you 'cause I like reading stories from LJ better than from archives. Hope you don't mind?I've read your stories at BJnet. I like the Picture Perfect, it has a nice original plot. I'm sorry not to have commended to you earlier. I'm a bit busy and well, commenting is hard work sometimes if you want to say more than just "I liked it" and that is what I want to do.This flu story is very timely: I've been in flu just a week ago, still a bit down. Sick Brian is usually in fics just like yours is too, big drama queen. Is it a feature all males have or is it just for fun in QAF-fics? My experiences says it's all males...The story is believable. The flu is just like that - unlike many fics where a common flu is supposed to be something very threatening, Justin is very much like in the show, even Brian is recognizable. I've noticed that the writers of the fics have most difficulties writing believable Brian. His character is so complicated in canon that often a writer doesn't get it all included into the story. Another difficulty seems to be that it's not easy to make him a sarcastic, snarky asshole and keep him lovable nonetheless. Your story made me smile and left a nice light feeling.
Oh my, I've been caught! ;) I like my place myself: it's spacious and sophisticated. *grins*I don't mind at all at being friended. The more the merrier!Thanks for your compliments, always nice to hear! =)I know commenting is hard work. Sometimes I really like some story but I can't pinpoint exactly why and I just don't bother to say "I liked it". Of course there are fics I don't like but I don't want to upset people so then I don't send any feedback. And I'm not talking about you. I know I'm not perfect myself and I don't expect others to be either. It's just sometimes when I read a fic without almost any punctuation or capital letters with names, I just fume 'cause it's very difficult to read although the story itself could be good.Brian - complicated? Why on earth would you say that? LOL
but I can't pinpoint exactly whythat is the problem, exactly. Then add to that the difficulty of saying it in a language that I have only mediocre skill in... Time consuming and often not so brilliant after the hard work. I get sometimes sooo frustrated. Especially when the other doesn't catch my point.Did I really say that Bri is complicated? Bri? Complicated or not, he is just so luscious... lol *going to sleep and hoping to see Bri in my dreams - sigh - *
Mulle voit tietty yhtä hyvin kirjoittaa suomeksi - paremmin mäkin sitä osaan kuin englantia. Tai siis ainakin pitäisi... *katselee kattoon*Niin, näin tuttujen kesken Bri vaan... Niinhän se on 'luscious' - sanakirjan mukaan siis mm. 'herkullinen, mehevä, upea ja aistikylläinen (?)'. Mä muuten näin joku yö sellasta unta, jossa oli Gale (siis nimenomaan Gale, ei Brian). Se oli taas sarjassamme 'ei mitään järkeä'-uni. Olin ilmeisesti jollain ruotsinlaivalla (!) ja Gale oli siellä jakamassa nimmareita tai jotain. Siis erittäin todennäköistä... ;) Tais olla vaikutusta niillä Bostonin nimmarikeikan kuvilla, joita olin edellisiltana katellu.
Jeh, suomeksi on kyllä letkeempää. Tosta osaamisesta sitte, noo, joo... Ja eikös me olla "tavattu" ennenkin, siis Nelosen keskustelussa? En ole kovin paljoa siellä viimeaikoina häärännyt, jutut alkoi pyöriä aika lailla ympyrää yhdessä vaiheessa, mutta käyn tsekkaamassa senkin ajoittan.Musta toi luscious sanan suomennus on kyllä aika osuva, jopa "aistikylläinen". Ainaski ittellä aistit on aika täystyöllistettyjä ajoittain *pieli koskessa*Tosta Gale-ruotsinlaiva kuviosta. Pakko tunnustaa vielä hölmömpää: Olin viime kesänä yksin ruotsinlaivalla. Istuin aamiaispöydässä särpien kuohuviiniä. Vastakkaisella tuolilla ei istunut kukaan mutta kyllä siihen Gale tuli kuviteltua... niinku, että se olis ohjattu mun pöytään, kun siellä oli täyttä ja sekin oli yksin ja sit... siis täysin hereillä... mää oon kyllä toivoton tapaus. Mutku se on niin... AUTSMutta nyt onkin jo aika tsekata BJLJ, olisko Cael jo kirjottanu lisää. Täysaddikti siihen tarinaan...
Jeps, ollaanhan me "tavattu" ennenkin. :)mää oon kyllä toivoton tapaus. Mutku se on niin... AUTSTörmäsin tässä yhteen hyvään aforismiin. "Älä koskaan selitä. Ystäväsi eivät sitä kaipaa, ja vihollisesi eivät kuitenkaan usko." - Frank "Kin" Hubbard -Sitäpaitsi kaikki mikä liittyy Galeen, ei paljon selittelyjä kaipaa. Ei kai siinä mitään pahaa oo, jos vähän kehittelee omia pikku fantasioitaan. Eihän niistä mitään vahinkoo kellekään ole. :)Mäkin oon totaalisesti addiktoitunu tohon(kin) BJLJ-tarinaan. Caelilta vois odottaakin lisää, mut Randalilla taitaa nyt olla vähän muuta puuhaa... ;) Ootko muuten lukenu Randallin The Quiet Men -juttua? Mulla tahtoo olla välillä vähän vaikeuksia pysyä perässä Randallin ajatusten kanssa, mut eiköhän se siitä.
(Sorgen, tästä tulikin aikamoinen sepustus!)Minä toivon ja uskon, että Ran ei edes muista stooria saati meitä lukijoita paraikaa! =) eikä tarvii!TQM on jännä juttu. Minä luen paljon ja etupäässä fantasiaa, joten kun luen tätä tarinaa, on koko ajan kaksi erilaista "kriitikkoa" asialla. Toisaalta pidän Randallin tyylistä kirjoittaa. Minusta hänen vahvuutensa on realistisen kuvan luomisessa tästä maailmasta jossa elämme. Kun hän maustaa todellisuutta tällä tavoin mielikuvituksellaan, hän ei ole minusta aivan omimmillaan, mutta selviytyy kuitenkin varsin hyvin. Fantasiakirjallisuutena tarina ei minusta yllä huippuluokkaan, mutta kun vertailukohteena pidän sellaisia huippulahjakkuuksia kuten C.J. Cherryh, Robin Hobb, Terry Goodkind, Robert Silverberg, Carol Berg, Sarah Douglass, Janny Wurst, Anne Bishop, George R.R. Martin, C.S. Friedman ja Jennifer Roberson, kukapa harrastaja yltäisikään. Päästäkseen huippuluokkaani kirjailijalla on oltava erittäin omaperäisiä ideoita ja kyky luoda maailma, joka on täysin keksitty, mutta samalla täysin uskottava. Randall ei ole ottanut näitä askelia. Tarinassa on omaperäisyyttä, mutta minulle, joka olen lukenut satoja (itse omistan n. 400 fantasiaopusta ja lisäksi on kirjastot...) moni idea on jo tullut vastaan aiemmin. Randall ei ole myöskään ottanut luomaansa maailmaa täysin hallintaansa vaan vain maustaa arkitodellisuutta, kekseliäästi kylläkin. Kaikesta tästäkin huolimatta pidän tarinasta, paljon. :)Täyttä fantasiaa on QAF ficeissä muuten aika vähän. Minä hahmotan kirjailijoiden luomia maailmoita näin:1. kirjailija sijoittaa tarinan todelliseen maailmaan sellaisena kuin se on tai on ollut (tähän luokkaan ei mahdu fantasiaa. QAF tarinoista suurin osa on tässä luokassa)2. kirjailija sijoittaa tarinan maailmaan, jollaisen hän haluaisi todellisen maailman olevan nyt tai muuna ajankohtana (tässäkään luokassa ei ole fantasiaa, ellei fantasiaksi laske scifiä. Joitakin QAF stooreja, lähinnä historiallisia esim Kristenin tarinat) 3. kirjailija sijoittaa tarinan maailmaan, jollaiseksi hän pelkää todellisen maailman olevan tulossa (fantasia ei elä näissä maailmoissa. Suuri osa scifiä on tässä luokassa. Esimerkiksi Acasialla on QAF juttu tähän luokkaan, mutta harvinaisia ne ovat täällä)4. kirjailija sijoittaa tarinan todelliseen maailmaan, mutta lisää siihen joitakin mielikuvituksensa tuotoksia, yliluonnollisia juttuja tai tekniikkaa ja muita keksintöjä, joita ei ole olemassa (sanon näistä fantasiaksi niitä, joissa on yliluonnollisia aineksia, loput ovat scifiä. Muistan joitakin muitakin QAF tarinoita, jotka sopivat tähän luokkaan, kuin Randallin viimeisimmän. Esimerkiksi Renan Miracle Cure, johon saisi muuten jo vihdoin tulla jatkoa! Mun Challenges on tätä tyyppiä)5. kirjailija luo tarinaa varten maailman. Hän valitsee rajoitukset, joissa tarinan toiminta tapahtuu, ja voi muuttaa rajoituksiaan kesken tarinan niin halutessaan. Kirjailija hallitsee luomaansa maailmaa täydellisesti. (tällainen stoori voi olla puhdas fantasia, jolloin mielikuvituksellisuuden painopiste on luonnonvoimissa ja yliluonnollisessa, mutta se voi olla myös tieteisfantasia, jolloin maailmaan sisältyy myös scifille tyypillinen tekninen ja tieteellinen mielikuvituksellisuus. Jokunen QAF fic sopii tähän luokkaan, muttei moni. Esimerkiksi Evil Incin Kindred)
Post a Comment